Valokuvia nähtävillä

No niin, sain vihdoinkin potkittua itseni lisäämään tähän mennessä ottamani kuvat Flickriin, jotta muutkin voivat ihmettellä niitä. Ihmetelkää siis täällä. Lisäilen uusia kuvia sitä mukaa kun löydän jotain kuvaamisen arvoista.

Giant's Causeway

Olen nyt majaillut vajaan viikon pohjoisrannikon kohtalaisen koleassa ilmanalassa, ja olen tullut siihen lopputulokseen, että oli erittäin hyvä ratkaisu ottaa matkaan kunnon villapaita ja villasukat. Päivät ovat kuluneet pääasiassa töiden parissa, vaikkakin onneksi aikaa on jäänyt myös huilaamiselle.

Olohuone

Lasitettu ja lämmitetty terassi

Työpäiväni täällä ovat seuranneet pääasiassa seuraavaa kaavaa: herätys 06.50, aamupalan valmistus 07-08, aamupalan tarjoilu 08-10 ja hostellin siivous sekä petien petaaminen, joka pitää minut työn touhussa noin yhteen asti. Yhden jälkeen minulla ei yleensä ole kovinkaan paljoa töitä, kunhan vain kirjaan ihmisiä sisään ja pidän huolen siitä, että paikat pysyvät suht koht siisteinä. Työpäivät eivät siis ole mitenkään kohtuuttoman pitkiä, eivätkä onneksi myöskään mahdottoman rankkoja.

Valtaistuimeni näkyy vasemmalla

Olen ehtinyt kiireiltäni pyörähtää pikaisesti myös itse Giant's Causewayn kallioseinämillä. Valitettavasti useimmat ottamistani kuvista eivät ole kovin hyviä, sillä kävin kuvaamassa niitä vasta yöllä pimeän aikaan. Onneksi mukaan mahtui kuitenkin myös pari kohtalaista kuvaa:

Satuin paikalle juuri sopivasti näkemään auringon viime säteet

Kuten sanottua, olen nyt majaillut lähes viikon pohjoisessa, ja minun onkin kohta jo aika palata takaisin Belfastin hälinään; suuntaan kohti Belfastia kahden päivän päästä torstaina. Toisaalta minusta on ihan mukava päästä takaisin ihmisten ilmoille, jossa lähin kauppa ei ole kolmen kilometrin päässä. Toisaalta olen kuitenkin pitänyt täkäläisestä kiireettömämmästä elämänmenosta, ja paluu Belfastiin stressaa hiukan. Noh, vaihtelu virkistää.

P.S. En ole vieläkään jaksanut siirtää kuvia galleriaan. Ehkä vielä joskus.

Kolme ensimmäistä työpäivää Belfastissa, nyt suunta pohjoiseen

Huh huh, melkoista rallia on ollut töissä tähän asti. Kuten odottaa sopi, työpäivät ovat olleet hirmuisen pitkiä ja kohtalaisen rankkoja; olen painanut keskimäärin lähes 12 tuntista päivää. Näin ollen en ole kerennyt tehdä juuri mitään muuta kuin töitä viime päivinä.

Toimenkuvaani on tähän asti kuulunut aamupalan tekoa ja tarjoilemista, paljon siivousta ja petivaatteiden vaihtoa sekä aimo annos vastaanotossa oloa. Ensi alkuun vastaanotossa olo vaikutti kaikkein haasteellisimmalta ja eniten stressaavalta, sillä siihen liittyy melko paljon erilaisia asioita, jotka täytyy muistaa. Lisäksi tehtävä on luonnollisesti vastuullisempi kuin vaikkapa vessanpönttöjen kuuraaminen (sitäkin on tullut tehtyä), joten kovin isoja virheitä ei parane tehdä. Toisaalta kuitenkin vastaanotossa istuessa ei tarvi liiemmin liikutella muuta kuin leukojaan, kun taas vastaavasti muissa hommissa täytyy olla koko ajan jalkeilla ja ravaamassa portaissa.

Tähän mennessä olen uskoakseni selviytynyt kaikesta ihan kohtalaisesti, vaikkakin hitaammin kuin kokeneemmat työntekijät. En myöskään ole tehnyt mitään katastrofaalisia virheitä, joten ehkä tämä ura tästä vielä urkenee...

Finn McCool's hostelli

Kolmen rankan päivän jälkeen sain myös yllättäviä positiivisia uutisia, sillä minut passitettiin jo keskiviikkona saman omistajan pohjoisrannikolla sijaitsevaan toiseen hostelliin. Hostellin nimi on Finn McCool's ja se sijaitsee aivan Pohjois-Irlannin pohjoisrannikolla, pienessä Bushwellsin kyläpahasessa. Merkittävän tästä paikasta tekee se, että hostellista on vain parin minuutin kävelymatka Giant's Causewayhin, joka on kohtalaisen päheä paikka (kuvia tulossa piakoin). Pakko mainita myös, että hostellin takapihan kuistilta aukeavat maisemat eivät ole ollenkaan hullummat:

Siellä se meri pauhaa

Causeway sijaitsee maaseudulla, joten meno ja meininki täällä on huomattavasti hiljaisempaa ja rauhallisempaa kuin Belfastissa; minua tämä muutos ei liiemmin vaivaa, sillä koin kyllä olevani jo levon tarpeessa. Finn McCool's on yhtälailla pienempi, rauhallisempi ja kiireettömämpi kuin Belfastin sisarensa. Oikeistaan voi sanoa, että Belfastin jälkeen työskentely täällä tuntuu suorastaan lomalta. Suunnitelmien mukaan minun olisi tarkoitus viettää täällä viikko, jonka jälkeen palaan takaisin Belfastin hulinoihin. Luulisin, että viikko täällä menee aika pitkälti maisemia ihmetellessä ja yleisesti ottaen rentoutuessa.

Kirjoitan Causewayn hostellista seka itse Giant's Causewaysta omat päivityksensä myöhemmin, ja pyrin liittämään niihin myös muutamia kuvia. Näkemisiin siihen asti.

Ensivaikutelmat Belfastista

Työni hostellissa alkavat vasta huomenna, maanantaina, joten tänään minulla oli koko päivä vapaata. Käytin suuren osan päivästä kävellen ympäri Belfastia ja ihmetellen nähtävyyksiä. Päivän aikana tein useita merkittäviä havaintoja kaupungista:

Ensinnäkin, täällä on erittäin hienoa arkkitehtuuria; keskustan liepeillä palloillessani päädyin lopulta valokuvaamaan lähestulkoon joka toista vastaan tulevaa rakennusta. Joku valokuvaukseen enemmän perehtynyt voisi tulla tänne ja viettää todennäköisesti kiireisen vuoden vain kuvaten paikallisia rakennuksia ja maisemia.

Ulster Hall – paikallinen Hartwall areena, joskin pienempi

Toisenakin, on osoittautunut yllättävän vaikeaksi löytää täältä "kunnollista" ruokakauppaa - oletin, että keskustan alueella olisi useitakin isoja ruokakauppoja, mutta aika huonolta näyttää sen suhteen. ja Ensikokemuksieni perusteella minusta vaikuttaa siltä, että täältä on hyvin vaikea saada muuta kuin roskaruokaa ja valmisruokia. Oi marinoidut broilerisuikaleet, kuinka kaipaankaan teidän hunajaista loistoa ja suloista nektaria!

Tässä päivityksessä ei valitettavasti ole kuin pari kuvamaistiaista kaupungilta, koska en ole vielä kerennyt järjestelemään niitä. Toisaalta kuvia tuli räpsittyä lähes 100, joten minun täytynee ladata ne johonkin omaan galleriaansa. Sitä odotellessa, ällistelkää yhtä paikallisista kuuluisuuksista:

Albert Memorial Clock – "Belfastin kalteva torni"

Yritän kirjoittaa lisää tekstejä mahdollisimman pian, mutta tällä hetkellä on melko kovasti kiireitä. Mutta hyväähän tunnetusti kannattaa odottaa.

Matkaan mars!

Tänään oli sitten se iki-ihana matkustuspäivä: se koostui pääasiassa odottamisesta ja erilaisissa kulkuvälineissä istumisesta.

Aamulla herätys oli 07.20, ja kello 08.30 auto starttasi kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Perillä olin suunniteltuun aikaan, noin 11.30. Kenttä oli varsin autio, joten lähes koko lentokenttäruljanssi sujui nopeasti ja kivuttomasti. Lentokone oli luonnollisesti myöhässä jonkin verran, mutta ainahan ne ovat.

Kuvan portti ei liity tapaukseen

Törmäsin lentokentällä sattumalta vanhaan tuttuuni villiltä Jyväskylävuodeltani – aloitimme opinnot samaan aikaan silloin ennen muinoin. Kuinka ollakaan, tämä tuttava oli tulossa jopa samalle lennolle Dubliniin. Pieni on maailma, näemmä. Joka tapauksessa, tämä tuttava reissaa kuulemma Irlannin ja Suomen väliä useasti, joten hän osasi myös opastaa minut Dublinin lentokentän lähtevien bussien parkkialueelle. Tattis, eipähän tarvinut suotta harhailla kentällä!

Ensivaikutelmani Irlannista bussin ikkunan läpi katsottuna voidaan summata yhdellä sanalla: vihreä. Täällä on kaikkialla aivan uskomattoman vihreää. Lisäksi täällä näyttää olevan myös varsin merkittäviä korkeuseroja: kukkuloita ja laaksoja vilisee ohi tien molemmin puolin. Valitettavasti en saanut maisemista kunnollisia kuvia ikkunan läpi.

Bussi oli perillä Belfastissa viimein noin kuudelta. Nappasin bussiasemalta kyytiin paikallisen kartan ja hyppäsin taksiin päivän viimeistä etappia varten. Taksikuski pyöri muutaman korttelin alueella jonkin aikaa, ja sanoi, ettei tiedä missä neuvomani osoite on. Melko pian kuitenkin löysimme tiemme perille. Luin ennen lähtöä internetin ihmeellisestä maailmasta sellaisenkin jutun, että mikäli kyytiin eksyy joku typerä turisti, niin paikalliset taksikuskit saattavat huvikseen kierrellä missä sattujaan sen sijaan, että ajaisivat suoraan perille. Voi olla, että minun tapauksessani kyse oli juurikin tällaisesta toiminnasta. Loppupeleissä en kuitenkaan kauheasti jaksanut välittää, sillä

matka maksoi näinkin osapuilleen kuusi puntaa. Mikäli kuski olisi ajanut suoraan perille, olisin säästänyt ehkä puolitoista puntaa.

En nyt tällä erää satuile lisää, sillä suoraan sanottuna päivä on ollut pitkä, ja minua väsyttääpi. Piakoin luvassa on ainakin kuvausta Lagan Backpackers -hostellista, jossa majailen, sekä tietysti itse Belfastista (tai Béal Feirstesta, kuten se paikallisella kielellä tunnetaan). Stay tuned folks!

Zero Hour approaching fast

No niin, viimeistä viedään – huomenna koittaa lähtö kohti uusia seikkailuja. Matkasuunnitelman yksityiskohdat ovat vielä hiomatta, mutta perusajatus on seuraava: Joutsenosta lähdetään köröttelemään kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää, josta lento Dubliniin lähtee kello 13.30. Näin ollen herätys tulee olemaan kohtalaisen aikainen, ainakin sellaisen ihmisen näkökulmasta, joka on tottunut nousemaan ylös siinä kahdentoista pintaan. Lentomatka on vajaat kolme ja puoli tuntia, joten perillä tulen toivon mukaan olemaan siinä kolmen kieppeillä paikallista aikaa. Dublinin kansainväliseltä lentokentältä on seuraavaksi siirryttävä kaupungin keskustaan, josta matka jatkuu edelleen joko bussilla tai junalla kohti lopullista määränpäätä Belfastia. Perillä Belfastin majapaikassani tulen todennäköisesti olemaan joskus illalla, riippuen siitä kuinka hyvin aikataulut lutviutuvat.

Olen tehnyt tänään viimeisiä matkavalmisteluja. Kävin ostamassa itselleni uuden uutukaisen mp3-soittimen; puhelimessani on toki mp3-soitin, mutta puhelin on jo sen verran antiikkinen kapistus, ettei siihen löydy yhteensopivia kuulokkeita kuin ehkä jostain verkkokaupasta tilaamalla. Noh, ehkäpä tämä soitin on kuitenkin ihan hyödyllinen kapistus – onhan se ainakin pieni ja kevyt. Lisäksi kävin vaihtamassa itselleni jonkin verran puntia hätävaraksi vaikkapa bussilippuja yms. varten.

Got da cash moneys.

Myös Salla osallistui matkavalmisteluihini, kun juhlistimme lähtöäni aikaisemmin tällä viikolla. Kuten varmaan kaikki ovat huomanneet, en ole mikään suuri oluen ystävä. Nyt olen kuitenkin menossa maahan, jossa ihmiset saattavat olla vieläkin intohimoisempia oluen litkijöitä kuin täällä Suomessa. Näin ollen voi olla, että matkani aikana eteeni tulee useampiakin kritittisiä tilanteita, jolloin täytyy vain yksinkertaisesti tuhota oluttuopillinen tai pari. Salla oli myös selvästi tullut samansuuntaisiin johtapäätöksiin, ja oli hankkinut minulle pienen lahjan:

Skotlantilainen asennetta pursuava punk-olut

Kiitos tästä.

Tänään on vielä edessä perusaskareita, kuten laukun pakkaamista, matkalipun tulostamista ja huomisen matkareitin suunnittelua. Kaiken kaikkiaan pääasia tässä vaiheessa lienee kuitenkin yleisluontoinen relaksoituminen: saunassa täytyy tottakai käydä, sillä siihen ei luultavasti lähiaikoina tule olemaan tilaisuutta.

Kolme päivää lähtöön

Tämä uunituore blogi on luotu, jotta minulla olisi kanava, jolla jakaa kieliharjoittelukokemuksiani niistä kiinnostuneiden kanssa vaivattomasti. Lisää sisältöä tulee mahdollisesti myöhemmin. Tai sitten ei. *CLIFFHANGER*