Heissan heinäkuu!

Kesäkuu alkaa olla pulkassa, ja heinäkuu on jo aivan nurkan takana. Tämähän tarkoittaa sitä, että Britanniabailut ovat kestäneet nyt osapuilleen kuusi viikkoa, ja tulevat kestämään vielä vajaat kolme viikkoa. Kokemus on ollut ilman muuta mielenkiintoinen ja positiivinen, mutta toisaalta uskon myös, että reissun päätteeksi on mukava palata takaisin kotiin.

Mennyt viikko on töiden osalta kulunut pääasiassa (sään salliessa) heinää leikatessa; mitään mahdottoman mielenkiintoisia hommia ei siis ole tullut tehtyä. Ensi viikolla ohjelmassa lienee lisää heinän leikkaamista, talon ulkoseinien maalausta ja epäilemättä paljon sekalaisia pikkutöitä. Tänä lauantaina kävimme toisen täällä majailevan vapaaehtoistyöntekijän, Tituanin, kanssa ajamassa kartingia läheisellä radalla. En ole tehnyt moista sitten lapsuusvuosien, ja olihan se edelleen hauskaa.

Menomatkan radalle pääsimme autokyydillä, ja takaisin poljimme pyörillä. Pakko sanoa, että näitä vuorenrinteitä pyöräillessä pahamaineinen Niinivaaran mäki ei tuntunut enää juuri miltään. Räpsin matkan varrelta myös muutamia kuvia:

Myöhemmin päivällä kävelimme ympäriinsä lähiseudulla. Kävimme merenrannalla, jossa Tituan koitti kalaonneaan. Tällä kertaa ei valitettavasti napannut, mutta aikaisemmin merestä on kuulemma noussut 15 senttistä meriahventa. Olimme varsin onnekkaita, sillä parinkymmenen metrin päästä rannasta meitä tervehti hylje. Ikävä kyllä otus oli ilmeisesti melko ujo, sillä kun kaivoin kameran esiin, se oli jo sukeltanut piiloon. Kävimme myös ihmettelemässä vuoren rinteellä olevaa vanhaa kivilouhosta, ja kapusimmepa lopulta läheisen vuoren huipulle asti.

Kivilouhos

Insert Rocky theme song here

 Sunnuntaina taloon tupsahti yllätysvieras, kun uusi ranskalainen vapaaehtoistyöntekijä ilmestyi paikalle kuukauden etuajassa – ilmeisesti hän oli sekoittanut sähköposteissaan kesä- ja heinäkuun keskenään, tai oli tapahtunut jokin muu väärinkäsitys. Tästä yllätyksestä selvittiin kuitenkin pienellä hämmennyksellä. Iltapäivällä kävimme lounaalla Portmeirionissa, joka on italialaistyyliin rakennettu turistikylä. Lounaan jälkeen kiertelimme jonkin aikaa itse kylässä. Paluumatkalla pysähdyimme muun muassa Porthmadogissa, joka on kuulemma suosittu turistien keskuudessa. Valitettavasti en ottanut kameraa mukaan tälle reissulle, joten kuvia ei ole tällä kertaa tarjolla.

Kaiken kaikkiaan kuluneella viikolla on ollut kyllä jonkin verran erilaista ohjelmaa, mutta toisaalta toisinaan aika on myös meinannut käydä pitkäksi. Onneksi ensi viikolla on tulossa lisää uutta verta paikalle!

Ensimmäinen viikko Walesissa

Nyt on ensimmäinen lähes kokonainen viikko takana Treforissa, Walesissa. Ensivaikutelmat nykyisestä olinpaikasta ovat olleet ihan positiivisia: isäntäpariskunta vaikuttaa mukavalta, ruoka on ollut ihan hyvää ja työt ovat olleet huomattavasti vähemmän stressaavia kuin Belfastissa. Myöskään ylitöitä ei ole tullut täällä tehtyä, toisin kuin Belfastissa.

Walesin tilukset

Trefor on pieni kylänen aivan Walesin luoteisrannikolla. Kylässä on posti ja hyvin vaatimaton kauppa, mutta siinäpä ne paikalliset palvelut sitten aikalailla olivatkin. Lähin pubikin on (uskomatonta kyllä) vasta viereisessä kylässä. Kuten arvata saattaa, elämä täällä on varsin kiireetöntä. Toisaalta kuitenkin tiluksilla on varmasti aina jotain tekemistä tai korjattavaa. Sen takia kai meitä vapaaehtoistyöntekijöitä tänne otetaankin.

Positiivinen yllätys on ollut se, että vaikka Trefor onkin hyvin syrjässä sivistyksestä, olen jo tänä lyhyenä aikana päässyt käymään pikaisesti parissa lähikylässä. Toinen näistä naapurikylistä oli Caernarfon, jossa kävin pubissa yksillä. Satuin myös paikalle sopivasti näkemään jonkinlaisen turistijunan. Minne lie oli matkalla..?

Aaaaaaaall aboard the... Hogwarts Express?

Lisäksi erityisen hienoa oli, kun minä ja toinen työntekijä saimme sunnuntaina kyydiin lähimpään kaupunkiin Bangoriin, jossa kävimme varsin upeassa Penrhynin linnassa, joka on National Trust -suojelukohde. Linna oli ilman muuta näkemisen arvoinen. Linnassa ei saanut käyttää kameran salamavaloa, joten valitettavasti kuvista tuli melko suttuisia.

Tonight, we dine in Penrhyn!

Tähän mennessä takana on kaksi työpäivää, jotka menivät pääasiassa nurmikkoa leikatessa ja haravoidessa. Luvassa lienee ainakin talon ulkoseinien maalausta, ja epäilemättä paljon muuta. Uusia seikkailuja odotellessa.

Kohti Walesia

Koitti siis aika pudistaa Belfastin tomut, ja siirtyä rapakon toiselle puolelle Walesiin. Herätys oli aamulla seitsemältä, ruhtinaallisen viiden tunnin yöunien jälkeen. Kahdeksalta lähdin lompsimaan kohti linja-autoasemaa, josta hyppäsin lentokentälle kiitävään bussiin. Lentokentällä koin pienoisen takaiskun, sillä kaikki ostokseni olivat paisuttaneet laukkuni 21.3 kiloon, eli kilon verran yli sallitun painorajan. Jouduin siis maksamaan 11 oravannahkaa ylimääräistä. Muuten koko lentokenttäruljanssi sujui ihan mallikkaasti, ja lentokin oli ajallaan, uskomatonta kyllä. Lentoaika Liverpooliin oli 35 minuuttia, joten laskeuduin John Lennon -lentokentälle kahdentoista maissa. Lentokentältä matka jatkui Liverpoolin keskusrautatieaseman kautta etelään Chesteriin, josta minut poimittiin mukaan. Loppumatka kului autossa körötellen kohti Treforin pikkukylää.

Ensinäkemältä Wales vaikuttaa hyvin samankaltaiselta kuin Pohjois-Irlanti, joskin ehkä vuoristoisemmalta; myös täällä on kaikki hyvin vihreää. Trefor sijaitsee aivan Walesin luoteisrannikolla, ja isäntäpariskunnan asunto on Yr Eifl -vuoren rinteellä. Näköala etupihalta on varsin vakuuttava.

Tienoilla on myös sekalainen lajitelma eläimiä: pariskunnalla on kaksi koiraa, kissa, neljä kanaa ja neljä hanhea. Lisäksi talon pihalta näkee laiduntavia lehmiä ja lampaita.

Josie

Kauimpana vasemmalla oleva ei tuntunut juurikaan pitävän minusta, kun kävelin ohi

Viimeinen päivä Belfastissa

Viimeinen päiväni Belfastissa sujui kaiken kaikkiaan varsin rauhallisissa merkeissä. Mikä tärkeintä, sain pitkästä aikaa nukuttua hyvin, joten en ollut koko päivää aivokuoliossa. Suunnittelin alunperin käyväni eläintarhassa katsomassa pingviinejä, mutta hylkäsin sen suunnitelman, sillä heräsin vasta yhdentoista jälkeen, enkä kehdannut enää siinä vaiheessa alkaa selvittämään millä bussilla pääsisin perille. Kävin sen sijaan katsastamassa lähellä olevan Ulster Museumin, jossa sain helposti kulumaan noin kaksi ja puoli tuntia.

Irlantilainen dinosaurus?

Myöhemmin iltapäivällä lähdin käymään kaupoilla viimeisen kerran, pääasiassa etsiäkseni viimeisiä tuliaisia Irlannista. Tämä taisi olla kaiken kaikkiaan kolmas kerta, kun kävin kaupungilla varta vasten tämän asian tiimoilta, ja jouduin hyväksymään vihdoinkin sen tosiasian, että olen äärettömän huono ostamaan tuliaisia. Sen sijaan tunnun olevan varsin pätevä ostamaan itselleni vaatteita näillä tuliaiskierroksilla, sillä olen tainnut löytää jokaisella kolmella kerralla itselleni jotain. Tällä kertaa mukaan tarttuivat farkut ja villapaita. Noh, minkäs teet, kun olivat vielä niin hyvässä tarjouksessakin... Löysinpähän sentäs myös yhden tuliaisen kotiin vietäväksi.

Illalla kävimme vihdoinkin porukalla katsastamassa paikallisen kuuluisuuden, Crown Liquor Saloonin, jota meidän täytyi suositella kaikille hostellin vieraille; itse en ainakaan saanut huonoa omatuntoa paikan suosittelemisesta, sillä olihan se äärettömän hieno pubi. Yllättävää kyllä, se ei myöskään ollut edes keskivertoa kalliimpi, joten suosittelen ilman muuta käymään huurteisella, jos satutte Belfastiin.

Kuvan rajauksen ansiosta pubi näyttää tyhjältä – todellisuudessa paikka oli tupaten täynnä

Kuvassa olevilta on kysytty lupa sen julkaisemiseen, joten Karhuryhmä pysyköön loitolla!

Yllä olevassa kuvassa näkyy myös suurin osa hostellin mahtavista vapaaehtoistyöntekijöistä. Nimet vasemmalta oikealle: Anaïs, Clarisse, Belén, José ja Max. Kuvasta puuttuvat Shona ja Alice, jotka todennäköisesti olivat kuvaa otettaessa vielä hostellilla pelaamassa Huojuvan tornin juomapeliversiota (damn you dinosaur arms, damn you to Hell!). Crownista ilta jatkui vielä toiseen pubiin, jonne myös Shona, Alice sekä ryhmä vieraita olivat päätyneet. Loppujen lopuksi en kerennyt nukkumaan yöllä kuin noin viisi tuntia, joten matka Walesiin taittui melkoisessa univajessa. Tekisin kaikesta huolimatta saman uudestaan. Kiitokset vielä yllä mainituille ihmisille!

Vapaapäiviä Belfastissa

Ah, vihdoinkin! Kauan odottamani vapaapäivät ovat lopultakin saapuneet. Minulla on nyt peräti kuusi kokonaista vapaapäivää putkeen parin viikon taukoamattoman työrupeaman jälkeen. Kerkeän siis vihdoinkin tutkiskella kaupunkia, tai vain laiskotella ulkona tässä poikkeuksellisen aurinkoisessa ja lämpimässä säässä, jota on kestänyt tähän mennessä jo ruhtinaalliset kolme päivää! Olen niin hämmentynyt näistä vapaapäivistä, etten ole oikein osannut edes tehdä mitään suunnitelmia niiden varalle. Parina päivänä olen käynyt pyörimässä kaupungilla katselemassa nähtävyyksiä sekä ostoksilla, mutta pitäisi varmaan keksiä jotain muutakin vielä. Kenties yritän löytää tuliaisia..?

Lagan-joen kävelykatu

En oikein tiedä mistä aiheesta kirjottaisin tähän päivitykseen, joten ehkäpä kerron sanasen tai pari asuinpaikastani, Lagan Backpackers -hostellista.

Hostellissa on viitisenkymmentä vuodepaikkaa, ja se tuntuu olevan suunnattu pääasiassa hieman nuoremmalle ikäryhmälle (lue: ryyppyputki ei katkea koskaan). Kaiken kaikkiaan hostelli on ihan siisti ja asumakelpoinen, vaikkakin huoneissa tuppaa kyllä olemaan hiukan tungosta. Etenkin työntekijöiden huoneessa on suhteellisen tiivis ja solidaarinen tunnelma, sillä pieneen huoneeseen on majoittunut tällä hetkellä seitsemän henkeä. Onneksi kaikki työntekijät (myös minä?) ovat mukavia ja letkeitä, joten mitään ongelmia ei ole tähän mennessä ilmennyt. Alla on muutama kuva hostellista.

Näkymä ulko-ovelta

Keittiö ("ihan tosi?")

Brittiläisen insinööritaidon huipentuma – erilliset hanat kylmälle ja "kuumalle" vedelle

Mikä parasta, hostellin seinillä on myös taidetta:

Ruokasalin seinä

Vessan seinä, kuinkas muutenkaan

Näin lopuksi haluan esitellä uuden parhaan ystäväni, Frosty Jackin. Jack tulee kolmen litran pullossa, ja voltteja hänessä on peräti hulppeat 7,5. Mikä parasta, Jackin voi kustantaa omaan jääkaappiinsa hyvinkin huokeasti 4,60 (tarjouksessa 3,99!) oravannahalla, eli reilulla viidellä eurolla. Tämä herrasmies saattaa hyvinkin ajaa minut rappiolle...

Big value indeed

Jatkot Walesissa

Nyt on varmistunut, että saan hyvin todennäköisesti koko kieliharjoittelun suoritettua tämän kesän aikana, sillä olen ottanut vastaan toisen vapaaehtoistyöpaikan Walesista. Bileet. En tiedä vielä tässä vaiheessa kovinkaan paljoa itse paikasta, mutta ilmeisesti se sijaitsee Luoteis-Walesin rannikolla, lähellä Yr Eifl –vuorta. Suunniteltu lähtö Belfastista on parin viikon päästä, 19. päivänä.

Yr Eifl

En vielä oikein tiedä, mitä kaikkea tulen loppujen lopuksi tekemään kyseisessä paikassa; ulkotöistä lienee kuitenkin kyse. Noh, vessanpönttöjen kuuraus tulee sentäs todennäköisesti vähenemään nykyisestä.

Ensimmäinen havaintoni Walesista on se, että sen paikannimet ovat mahdottomia ulkomaalaisille: Llanaelhaearn, Pwllheli, Llanllyfni, Llandwrog... Saa nähdä päädynkö oikeaan paikkaan Liverpoolin lentokentältä, kun yritän selittää ihmisille, minne haluan matkustaa.

Kaiken kaikkiaan on varsin huojentavaa tietää, että minulle on luvassa oleskelupaikka myös nykyisen keikan päätyttyä, eikä tarvitse enää juurikaan huolehtia kieliharjoittelun suunnittelemisesta. Kippis sille.