Kesäkuu alkaa olla pulkassa, ja
heinäkuu on jo aivan nurkan takana. Tämähän tarkoittaa sitä,
että Britanniabailut ovat kestäneet nyt osapuilleen kuusi viikkoa,
ja tulevat kestämään vielä vajaat kolme viikkoa. Kokemus on ollut
ilman muuta mielenkiintoinen ja positiivinen, mutta toisaalta uskon
myös, että reissun päätteeksi on mukava palata takaisin kotiin.
Mennyt viikko on töiden osalta kulunut
pääasiassa (sään salliessa) heinää leikatessa; mitään
mahdottoman mielenkiintoisia hommia ei siis ole tullut tehtyä. Ensi
viikolla ohjelmassa lienee lisää heinän leikkaamista, talon ulkoseinien maalausta ja
epäilemättä paljon sekalaisia pikkutöitä. Tänä lauantaina
kävimme toisen täällä majailevan vapaaehtoistyöntekijän,
Tituanin, kanssa ajamassa kartingia läheisellä radalla. En ole
tehnyt moista sitten lapsuusvuosien, ja olihan se edelleen hauskaa.
Menomatkan radalle pääsimme
autokyydillä, ja takaisin poljimme pyörillä. Pakko sanoa, että
näitä vuorenrinteitä pyöräillessä pahamaineinen Niinivaaran
mäki ei tuntunut enää juuri miltään. Räpsin matkan varrelta
myös muutamia kuvia:
Myöhemmin päivällä kävelimme
ympäriinsä lähiseudulla. Kävimme merenrannalla, jossa Tituan
koitti kalaonneaan. Tällä kertaa ei valitettavasti napannut, mutta
aikaisemmin merestä on kuulemma noussut 15 senttistä meriahventa. Olimme varsin onnekkaita, sillä
parinkymmenen metrin päästä rannasta meitä tervehti hylje. Ikävä
kyllä otus oli ilmeisesti melko ujo, sillä kun kaivoin kameran
esiin, se oli jo sukeltanut piiloon. Kävimme myös ihmettelemässä vuoren rinteellä olevaa vanhaa
kivilouhosta, ja kapusimmepa lopulta läheisen vuoren huipulle asti.
Kivilouhos |
Insert Rocky theme song here |
Kaiken kaikkiaan kuluneella viikolla on ollut kyllä jonkin verran erilaista ohjelmaa, mutta toisaalta toisinaan aika on myös meinannut käydä pitkäksi. Onneksi ensi viikolla on tulossa lisää uutta verta paikalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti