Paluumatka, osa 2: Suomibailut

Kuten mainitsinkin aikaisemmassa päivityksessä, lentoni Dublinista lähti kello 19.00, joten minun täytyi näin ollen lähteä siirtymään lentokentälle puoli viideltä. Lentokenttäaktiviteeteista ei sinänsä ole juurikaan kirjoitettavaa, sillä kaikki sujui ilman sen kummempia kommelluksia. Päätin ostaa kentältä itselleni tuliaiseksi pullollisen Irish Mist -viskilikööriä, koska kaipa viskin ostaminen lienee lähes velvollisuus Irlantiin matkustaville.

Lentokoneen pyörät kohtasivat Helsinki-Vantaan lentokentän kiitoradan mattapinnan kellon ollessa noin 00.10, eli aivan ajallaan. Sää tuntui olevan Britanniaan verrattuna varsin viileä ja sateinen – aikamoista ironiaa, etten sanoisi. Matkalaukkukin selvisi ehjänä perille asti, joten tässä vaiheessa lienee jo turvallista sanoa, että matka on ollut kokonaisuudessaan onnistunut, eikä suurempia takaiskuja ole tullut. Lentokentällä minua oli vastassa isä, jonka kyydillä pääsin kätevästi aina Joutsenoon asti. Olimme perillä Joutsenossa 03.40. Päätin vielä purkaa matkatavarani ennen nukkumaanmenoa, joten pääsin lopulta sänkyyn kellon ollessa lähempänä viittä. Kohtalaisen pitkä päivä siis.

Pitkistä päivistä puheenollen, opin tältä paluumatkalta sen, etteivät iltalennot välttämättä ole mikään maailman paras idea. Ensinnäkin, vuorokaudesta tulee luonnollisesti hyvin pitkä, kun ensin puuhailee päivällä jotain, jonka jälkeen täytyy vielä lähteä matkustamaan, sen sijaan, että pääsisi huilaamaan. Toisenakin, mikäli tekee samanlaisen ratkaisun kuin minä, ja käyttää koko päivän kävellen kohtalaisen kuumassa säässä, tulee huomaamaan, ettei illalla ole enää kauhean freesissä kuosissa. Ja siinä vaiheessahan päivä on vasta puolessa välissä, ja täytyy lähteä matkustamaan. Ei olisi suihku tehnyt pahaa siinä vaiheessa, kun hyppäsin lentokentälle menevään bussiin. Mutta minkäs teet, kun mitään ei ole tehtävissä. Pahoitteluni kanssamatkustajille.

Perjantai Joutsenossa menikin hyvin pitkälti lepäillessä, syödessä ja nesteyttäessä. Päivän ehdoton kohokohta oli ilman muuta saunan lauteille hyppääminen ensimmäistä kertaa kahteen kuukauteen. Kokemukseen kuului luonnollisesti myös eräs varsin suomalainen virkistystuote, jonka nauttimiseen minulta ei ollut mahdollisuutta reissun aikana. Felt good man.

Kuva sisältää tuotesijoittelua

Jatkosuunnitelmat tästä ovat Joensuuhun siirtyminen sunnuntaina ja joidenkin kouluasioiden (muun muassa kieliharjoitteluraportin) hoitaminen. Kaiken kaikkiaan suunnitelmat tästä eteenpäin ovat kuitenkin hyvin avoinna. Kenties keksin jotain ajanvietettä myös täällä Suomessa.

Päivä Dublinissa

Reissuni viimeinen yö Dublinissa sujui valitettavasti melko unettomissa merkeissä, pääasiassa varmaankin kuumuuden, huoneen valoisuuden sekä hostellin vierestä kulkevien junien tai raitiovaunujen, kumpia sitten olivatkaan, aiheuttaman melun takia (hyvät kulkuyhteydet tosiaan, "lol i troll u"). Loppujen lopuksi päätin nousta ylös varttia vaille kahdeksan ja suunnata aamupalalle. Tarjolla oli kahvia, teetä, paahtoleipää, hilloa ja muroja; ei siis näin suomalaisesta näkökulmasta mikään loistoaamupala, mutta maassa maan tavalla... Aamutoimenpiteiden jälkeen kello oli kymmenen, ja lento lähti seitsemältä. Näin ollen minulla oli jokunen tunti luppoaikaa, ennen kuin minun täytyi suunnata viimeiselle etapille kohti lentokenttää.

Päätin käyttää viimeiset tuntini Britteinsaarilla ihmetellen Dublinin vilinää ja katsellen paikkoja. Havaitsin, että Dublin on itse asiassa paljon isompi kaupunki, kuin osasin odottaa. Yritin kierrellä keskustan alueella mahdollisimman laajasti, ja etsiä kaikenlaisia turistinähtävyysiä. Keskusta osottautui kuitenkin se verran isoksi ja sokkeloiseksi alueeksi, että olin käytännössä koko ajan puolieksyksissä. Lisäksi minulla ei yksinkertaisesti ollut riittävästi aikaa koko alueen näkemiseen. Yritin kuitenkin räpsiä reilusti valokuvia – kaiken kaikkiaan niitä kertyi noin sata kappaletta. Alla hiukan maistiaisia.

Tein myös pari vähemmän mairittelevaa havaintoa Dublinista: Ensinnäkin, se vaikutti olevan melko kallis kaupunki. Toisenakin, ymmärrän kyllä, että on tekopyhää paasata turisteista, kun olen itsekin sellainen. Mutta siitä huolimatta, herran jestas tätä turistien määrää! Eihän tässä ole mitään järkeä!

Pikaisen kaupunkikierrokseni perusteella esitän seuraavanlaisen arvion Dublinista: Turistin näkökulmasta se on epäilemättä hieno kaupunki lyhyehkölle visiitille, etenkin, jos mielessä on bilettäminen. Uskoisin, että se on myös virkeä opiskelijakaupunki, jos vain pätäkkää on riittävästi. Lisäksi se vaikutti myös varsin kauniilta kaupungilta. Itse en kuitenkaan ehkä viihtyisi siellä mahdottoman pitkään, ainakaan näin kesällä, kun siellä on KAIKKI maailman turistit yhtäaikaa. Joka. Ikinen.

Päätin kaupunkikierrokseni kolmen kieppeillä, jolloin aloin valmistautua lentokentälle siirtymistä ja Suomeen paluuta varten. Siitä lisää seuraavassa päivityksessä.

Paluumatka, osa 1: kohti Dublinia

Päivän koitos alkoi, kun kello soi aamulla Treforissa 8.00. Päivän ensimmäinen bussimatka oli Treforista Caernarfoniin, kello 10.10. Caernarfonissa täytyi suorittaa ensimmäinen vaihto, jotta pääsin edelleen pohjoiseen kohti Bangoria. Bangorissa täytyi vaihtaa vielä kolmanteen bussiin, tällä kertaa suuntana satamakaupunki Holyhead, josta kulkee lautta Dubliniin. Olin perillä Holyheadissa yhdeltä, ja löysin pienen harhailun jälkeen tieni lauttaterminaaliin, josta minulle kaupiteltiin lippu 14.10 lähtevään lauttaan. Lauttamatka Dubliniin kesti noin kolme ja puoli tuntia. Enpähän ollut aikaisemmin ollut lautalla – tosin eipä se nyt loppujen lopuksi ollut mikään kovin ihmeellinen kokemus. Olin siis perillä Dublinin satamassa noin 17.30, josta hyppäsin vielä kerran bussiin, joka kuljetti minut keskustan linja-autoasemalle. Hetken aikaa luulin olevani täysin eksyksissä, ja etsin jo taksia, jolla pääsisin hostellille. Onneksi kuitenkin vilkaisin aseman ulkopuolella olevaa karttaa, ja huomasin, että olinkin itse asiassa juuri siellä, missä pitikin: aivan hostellin vieressä olevalla asemalla. Helpotuksen huokaus. Sain siis huoneeni hostellista, ja näin ollen päivän matkustusprojekti oli saanut päätöksensä kellon ollessa osapuilleen 18.30. Koko päivähän siihen siis meni, mutta kaiken kaikkiaan voi kuitenkin sanoa, että matka sujui ihan jouhevasti.

Hyvästi Holyhead ja Wales

Loppuillan käytin ruuan metsästämiseen ja yleiseen kaupungilla harhailuun. Harkitsin myös pubikierrokselle osallistumista, mutta se pahalainen alkoi jo kahdeksalta, joten en kerinnyt millään mukaan. Näin jälkikäteen ajateltuna oli varmaan ihan hyvä jättää tämä seikkailu kokematta, oli kuitenkin varsin pitkä päivä jo takana siinä vaiheessa.

Huomenna onkin sitten vielä jokunen tunti aikaa pyöriä kaupungilla, ennen kuin minun täytyy suunnata kohti lentokenttää. Lienee siis syytä ladata akkuja, ja käydä suht koht ajoissa nukkumaan. Viimeisiä seikkailuja odotellessa!

Viimeinen (kokonainen) viikko Walesissa

Nyt on takana viimeinen kokonainen viikko Walesissa, ja näin ollen myös koko matkan viimeinen täysi viikko. Ensi viikon maanantai ja tiistai ovat normaaleja työpäiviä, mutta keskiviikkona otan kurssin kohti Dublinia, josta lentoni lähtee torstai-iltana. Vietän yön Dublinissa, ja todennäköisesti kerkeän jopa tutkailemaan kaupunkia muutaman tunnin ajan. Kaiken kaikkiaan reissuni kaksi viimeistä päivää (keskiviikko ja torstai) tulevat kuitenkin menemään pitkälti matkustaessa. Suomeen saapumiseni venähtää ainakin nykyisen aikataulun mukaan aavistuksen verran perjantain puolelle, sillä koneen on määrä laskeutua Helsinkiin kello 00.10 paikallista aikaa.

Kuten viimeisemmistä päivityksistäni huomaa, olen hidastanut kirjoitustahtini yhteen tekstiin viikossa. Tämä ei johdu niinkään siitä, etten enää jaksaisi kirjoittaa, eikä liioin siitä, että olisin ollut liian kiireinen kirjoittamaan; minulla ei vain ole ollut mitään kirjoitettavaa. Viikot Pohjois-Walesissa menevät käytännössä töitä tehdessä ja aikaa tappaessa, täällä kun ei oikein ole mitään tekemistä. Viikonloppuisin on sentäs vapaata, ja näin ollen mahdollisuus tutkia lähiseutua oman mielenkiinnon mukaan.

Tämän viikon työt jatkuivat samaa rataa, kuin edellistenkin viikkojen työt – heinää leikatessa. Ei minulla kyllä oikeistaan ole hirveästi varaa valittaa, sillä nyt kolme viikkoa täällä oleskeltuani olen tullut siihen lopputulokseen, että ruohonleikkuuhommat ovat tämän työleirin mittapuulla oikeistaan ihan hyviä hommia. Eivät kuitenkaan niin hyviä, että jäisin niitä erityisemmin kaipaamaan täältä lähdettyäni...

Lauantaina suuntasin nokan toistamiseen kohti Pwllhelia, jossa pidettiin tänä viikonloppuna Wakestock-festivaalit. Itse festivaaleilla en käynyt, mutta kävin sen sijaan iltapäivällä katsomassa wakeboarding-kilpailua, jossa oli käsittääkseni ihan lajin parhaimmistoa paikalla kisailemassa. Olihan se ihan lennokasta katsottavaa.

Sunnuntain ohjelmanumero oli patikointi Nant Gwrtheyrn kylään vuorten yli. Matkaa edestakaisinreissulle tuli arviolta noin 8-10 kilometria, joka on vuoristoisessa ympäristössä loppupeleissä ihan hapottava määrä. Nant Gwrtheyrn oli aikaisemmin kaivosteollisuuden ympärille rakentunut kylä, joka on nykyään muutettu turistikohteeksi. Kylä itsessään ei mielestäni ollut mitenkään järin ihmeellinen, mutta matkan varrelle jäi kyllä hienoja näköaloja. Tulipahan lisäksi kuntoiltua.

Kylä pehmoleluversiona

Seuraavaksi sitten katse kohti ensi viikkoa, ja ennen kaikkea paluumatkaa.

Viikkokatsaus Walesista

Nyt on luvassa pikakatsaus menneen viikon tapahtumiin, niin "merkittäviin" kuin myös vähemmän merkittäviin. Viikko alkoi reippaasti, kun päätimme kolmen hengen voimin suunnata kurssin kohti Yr Eifl –vuorta. Tämän kyseisen vuoren rinteillä on myös aataminaikaisen linnavuoren rauniot. Ilmeisesti tämä rakennelma, nimeltään Tre'r Ceiri, on eräs Walesin vanhimmista ja parhaiten säilyneistä muinaisista linnoituksista. Kuulemma vuoren huipulta näkee selkeänä päivänä aina Irlantiin asti; valitettavasti tällä kertaa ilma oli liian pilvinen. Maanantaina paikalle saapui myös espanjalainen pariskunta, joka kasvatti työntekijöiden määrän viiteen.

Keskiviikko toi mukanaan hieman vaihtelua vakiintuneeseen työrutiiniin, kun minut laitettiin ruohon leikkaamisen sijaan maalaamaan talon ulkoseiniä. Erijännää. Torstaina reippailin lisää, kun laskeuduin alas vuorenrinteeltä rannikolle, jossa patikoin rantakallioita myötäilevän reitin. Mikäpäs siinä oli auringonpaisteessa käppäillessä. Torstai antoi ennusmerkkejä myös siitä, mihin suuntaan ilmat tuntuvat kehittyvän: kesä vaikuttaa saavuttaneen vihdoin myös Walesin. Torstaiyönä tänne saapui vielä yksi, käsittääkseni tällä erää viimeinen, vapaaehtoistyöntekijä. Tosin heti seuraavana aamuna Tituanin visitti oli tullut täyteen, joten tällä erää meitä vapaaehtoistyöntekijöitä on täällä edelleen viisi.

Viikonloppuna kävinkin sitten hiukan pidemmällä tutkailemassa ja ihmettelemässä maailman menoa. Lauantaina suuntasin kohti lähintä varsinaista kaupunkia, Bangoria. Se toi oikeastaan minulle mieleen Joensuun, sillä molemmat ovat pienehköjä yliopistokaupunkeja, joiden keskusta on oikeastaan yhden kadun varrella. Ihan mahdottoman paljoa siellä ei ollut nähtävää, mutta kävinpähän kuitenkin kiertämässä satamassa, yliopistolla ja kaupungin keskustassa. Löysinpä itselleni vielä sieltäkin vaatteita kotiinvietäväksi, ihan niin kuin matkalaukku ei olisi jo nyt tupaten täynnä. Minkäs teet, kun halvalla saa. Näinköhän vielä saisin jostain ostettua uudet kengät, vanhoista kun alkaa olla pohjat kävelty puhki...

Bangorin yliopiston päärakennus, käsittääkseni

Pingviinikahvila. Mitä muuta tähän voi enää lisätä?

Sunnuntaina en viitsinyt lähteä harhailemaan kovin pitkälle, joten kävin katsomassa Pwllhelia, joka on toinen kahdesta lähikylästä. Sää oli oikein aurinkoinen ja lämmin, ja näin ollen kylä toikin jollain tavalla mieleen Kreikan. Valitettavasti Pwllhelissa ei ollut kovin paljoa nähtävää, mutta tulipahan kuitenkin käytyä.

Pwllhelin keskusaukio

Heissan heinäkuu!

Kesäkuu alkaa olla pulkassa, ja heinäkuu on jo aivan nurkan takana. Tämähän tarkoittaa sitä, että Britanniabailut ovat kestäneet nyt osapuilleen kuusi viikkoa, ja tulevat kestämään vielä vajaat kolme viikkoa. Kokemus on ollut ilman muuta mielenkiintoinen ja positiivinen, mutta toisaalta uskon myös, että reissun päätteeksi on mukava palata takaisin kotiin.

Mennyt viikko on töiden osalta kulunut pääasiassa (sään salliessa) heinää leikatessa; mitään mahdottoman mielenkiintoisia hommia ei siis ole tullut tehtyä. Ensi viikolla ohjelmassa lienee lisää heinän leikkaamista, talon ulkoseinien maalausta ja epäilemättä paljon sekalaisia pikkutöitä. Tänä lauantaina kävimme toisen täällä majailevan vapaaehtoistyöntekijän, Tituanin, kanssa ajamassa kartingia läheisellä radalla. En ole tehnyt moista sitten lapsuusvuosien, ja olihan se edelleen hauskaa.

Menomatkan radalle pääsimme autokyydillä, ja takaisin poljimme pyörillä. Pakko sanoa, että näitä vuorenrinteitä pyöräillessä pahamaineinen Niinivaaran mäki ei tuntunut enää juuri miltään. Räpsin matkan varrelta myös muutamia kuvia:

Myöhemmin päivällä kävelimme ympäriinsä lähiseudulla. Kävimme merenrannalla, jossa Tituan koitti kalaonneaan. Tällä kertaa ei valitettavasti napannut, mutta aikaisemmin merestä on kuulemma noussut 15 senttistä meriahventa. Olimme varsin onnekkaita, sillä parinkymmenen metrin päästä rannasta meitä tervehti hylje. Ikävä kyllä otus oli ilmeisesti melko ujo, sillä kun kaivoin kameran esiin, se oli jo sukeltanut piiloon. Kävimme myös ihmettelemässä vuoren rinteellä olevaa vanhaa kivilouhosta, ja kapusimmepa lopulta läheisen vuoren huipulle asti.

Kivilouhos

Insert Rocky theme song here

 Sunnuntaina taloon tupsahti yllätysvieras, kun uusi ranskalainen vapaaehtoistyöntekijä ilmestyi paikalle kuukauden etuajassa – ilmeisesti hän oli sekoittanut sähköposteissaan kesä- ja heinäkuun keskenään, tai oli tapahtunut jokin muu väärinkäsitys. Tästä yllätyksestä selvittiin kuitenkin pienellä hämmennyksellä. Iltapäivällä kävimme lounaalla Portmeirionissa, joka on italialaistyyliin rakennettu turistikylä. Lounaan jälkeen kiertelimme jonkin aikaa itse kylässä. Paluumatkalla pysähdyimme muun muassa Porthmadogissa, joka on kuulemma suosittu turistien keskuudessa. Valitettavasti en ottanut kameraa mukaan tälle reissulle, joten kuvia ei ole tällä kertaa tarjolla.

Kaiken kaikkiaan kuluneella viikolla on ollut kyllä jonkin verran erilaista ohjelmaa, mutta toisaalta toisinaan aika on myös meinannut käydä pitkäksi. Onneksi ensi viikolla on tulossa lisää uutta verta paikalle!

Ensimmäinen viikko Walesissa

Nyt on ensimmäinen lähes kokonainen viikko takana Treforissa, Walesissa. Ensivaikutelmat nykyisestä olinpaikasta ovat olleet ihan positiivisia: isäntäpariskunta vaikuttaa mukavalta, ruoka on ollut ihan hyvää ja työt ovat olleet huomattavasti vähemmän stressaavia kuin Belfastissa. Myöskään ylitöitä ei ole tullut täällä tehtyä, toisin kuin Belfastissa.

Walesin tilukset

Trefor on pieni kylänen aivan Walesin luoteisrannikolla. Kylässä on posti ja hyvin vaatimaton kauppa, mutta siinäpä ne paikalliset palvelut sitten aikalailla olivatkin. Lähin pubikin on (uskomatonta kyllä) vasta viereisessä kylässä. Kuten arvata saattaa, elämä täällä on varsin kiireetöntä. Toisaalta kuitenkin tiluksilla on varmasti aina jotain tekemistä tai korjattavaa. Sen takia kai meitä vapaaehtoistyöntekijöitä tänne otetaankin.

Positiivinen yllätys on ollut se, että vaikka Trefor onkin hyvin syrjässä sivistyksestä, olen jo tänä lyhyenä aikana päässyt käymään pikaisesti parissa lähikylässä. Toinen näistä naapurikylistä oli Caernarfon, jossa kävin pubissa yksillä. Satuin myös paikalle sopivasti näkemään jonkinlaisen turistijunan. Minne lie oli matkalla..?

Aaaaaaaall aboard the... Hogwarts Express?

Lisäksi erityisen hienoa oli, kun minä ja toinen työntekijä saimme sunnuntaina kyydiin lähimpään kaupunkiin Bangoriin, jossa kävimme varsin upeassa Penrhynin linnassa, joka on National Trust -suojelukohde. Linna oli ilman muuta näkemisen arvoinen. Linnassa ei saanut käyttää kameran salamavaloa, joten valitettavasti kuvista tuli melko suttuisia.

Tonight, we dine in Penrhyn!

Tähän mennessä takana on kaksi työpäivää, jotka menivät pääasiassa nurmikkoa leikatessa ja haravoidessa. Luvassa lienee ainakin talon ulkoseinien maalausta, ja epäilemättä paljon muuta. Uusia seikkailuja odotellessa.

Kohti Walesia

Koitti siis aika pudistaa Belfastin tomut, ja siirtyä rapakon toiselle puolelle Walesiin. Herätys oli aamulla seitsemältä, ruhtinaallisen viiden tunnin yöunien jälkeen. Kahdeksalta lähdin lompsimaan kohti linja-autoasemaa, josta hyppäsin lentokentälle kiitävään bussiin. Lentokentällä koin pienoisen takaiskun, sillä kaikki ostokseni olivat paisuttaneet laukkuni 21.3 kiloon, eli kilon verran yli sallitun painorajan. Jouduin siis maksamaan 11 oravannahkaa ylimääräistä. Muuten koko lentokenttäruljanssi sujui ihan mallikkaasti, ja lentokin oli ajallaan, uskomatonta kyllä. Lentoaika Liverpooliin oli 35 minuuttia, joten laskeuduin John Lennon -lentokentälle kahdentoista maissa. Lentokentältä matka jatkui Liverpoolin keskusrautatieaseman kautta etelään Chesteriin, josta minut poimittiin mukaan. Loppumatka kului autossa körötellen kohti Treforin pikkukylää.

Ensinäkemältä Wales vaikuttaa hyvin samankaltaiselta kuin Pohjois-Irlanti, joskin ehkä vuoristoisemmalta; myös täällä on kaikki hyvin vihreää. Trefor sijaitsee aivan Walesin luoteisrannikolla, ja isäntäpariskunnan asunto on Yr Eifl -vuoren rinteellä. Näköala etupihalta on varsin vakuuttava.

Tienoilla on myös sekalainen lajitelma eläimiä: pariskunnalla on kaksi koiraa, kissa, neljä kanaa ja neljä hanhea. Lisäksi talon pihalta näkee laiduntavia lehmiä ja lampaita.

Josie

Kauimpana vasemmalla oleva ei tuntunut juurikaan pitävän minusta, kun kävelin ohi

Viimeinen päivä Belfastissa

Viimeinen päiväni Belfastissa sujui kaiken kaikkiaan varsin rauhallisissa merkeissä. Mikä tärkeintä, sain pitkästä aikaa nukuttua hyvin, joten en ollut koko päivää aivokuoliossa. Suunnittelin alunperin käyväni eläintarhassa katsomassa pingviinejä, mutta hylkäsin sen suunnitelman, sillä heräsin vasta yhdentoista jälkeen, enkä kehdannut enää siinä vaiheessa alkaa selvittämään millä bussilla pääsisin perille. Kävin sen sijaan katsastamassa lähellä olevan Ulster Museumin, jossa sain helposti kulumaan noin kaksi ja puoli tuntia.

Irlantilainen dinosaurus?

Myöhemmin iltapäivällä lähdin käymään kaupoilla viimeisen kerran, pääasiassa etsiäkseni viimeisiä tuliaisia Irlannista. Tämä taisi olla kaiken kaikkiaan kolmas kerta, kun kävin kaupungilla varta vasten tämän asian tiimoilta, ja jouduin hyväksymään vihdoinkin sen tosiasian, että olen äärettömän huono ostamaan tuliaisia. Sen sijaan tunnun olevan varsin pätevä ostamaan itselleni vaatteita näillä tuliaiskierroksilla, sillä olen tainnut löytää jokaisella kolmella kerralla itselleni jotain. Tällä kertaa mukaan tarttuivat farkut ja villapaita. Noh, minkäs teet, kun olivat vielä niin hyvässä tarjouksessakin... Löysinpähän sentäs myös yhden tuliaisen kotiin vietäväksi.

Illalla kävimme vihdoinkin porukalla katsastamassa paikallisen kuuluisuuden, Crown Liquor Saloonin, jota meidän täytyi suositella kaikille hostellin vieraille; itse en ainakaan saanut huonoa omatuntoa paikan suosittelemisesta, sillä olihan se äärettömän hieno pubi. Yllättävää kyllä, se ei myöskään ollut edes keskivertoa kalliimpi, joten suosittelen ilman muuta käymään huurteisella, jos satutte Belfastiin.

Kuvan rajauksen ansiosta pubi näyttää tyhjältä – todellisuudessa paikka oli tupaten täynnä

Kuvassa olevilta on kysytty lupa sen julkaisemiseen, joten Karhuryhmä pysyköön loitolla!

Yllä olevassa kuvassa näkyy myös suurin osa hostellin mahtavista vapaaehtoistyöntekijöistä. Nimet vasemmalta oikealle: Anaïs, Clarisse, Belén, José ja Max. Kuvasta puuttuvat Shona ja Alice, jotka todennäköisesti olivat kuvaa otettaessa vielä hostellilla pelaamassa Huojuvan tornin juomapeliversiota (damn you dinosaur arms, damn you to Hell!). Crownista ilta jatkui vielä toiseen pubiin, jonne myös Shona, Alice sekä ryhmä vieraita olivat päätyneet. Loppujen lopuksi en kerennyt nukkumaan yöllä kuin noin viisi tuntia, joten matka Walesiin taittui melkoisessa univajessa. Tekisin kaikesta huolimatta saman uudestaan. Kiitokset vielä yllä mainituille ihmisille!

Vapaapäiviä Belfastissa

Ah, vihdoinkin! Kauan odottamani vapaapäivät ovat lopultakin saapuneet. Minulla on nyt peräti kuusi kokonaista vapaapäivää putkeen parin viikon taukoamattoman työrupeaman jälkeen. Kerkeän siis vihdoinkin tutkiskella kaupunkia, tai vain laiskotella ulkona tässä poikkeuksellisen aurinkoisessa ja lämpimässä säässä, jota on kestänyt tähän mennessä jo ruhtinaalliset kolme päivää! Olen niin hämmentynyt näistä vapaapäivistä, etten ole oikein osannut edes tehdä mitään suunnitelmia niiden varalle. Parina päivänä olen käynyt pyörimässä kaupungilla katselemassa nähtävyyksiä sekä ostoksilla, mutta pitäisi varmaan keksiä jotain muutakin vielä. Kenties yritän löytää tuliaisia..?

Lagan-joen kävelykatu

En oikein tiedä mistä aiheesta kirjottaisin tähän päivitykseen, joten ehkäpä kerron sanasen tai pari asuinpaikastani, Lagan Backpackers -hostellista.

Hostellissa on viitisenkymmentä vuodepaikkaa, ja se tuntuu olevan suunnattu pääasiassa hieman nuoremmalle ikäryhmälle (lue: ryyppyputki ei katkea koskaan). Kaiken kaikkiaan hostelli on ihan siisti ja asumakelpoinen, vaikkakin huoneissa tuppaa kyllä olemaan hiukan tungosta. Etenkin työntekijöiden huoneessa on suhteellisen tiivis ja solidaarinen tunnelma, sillä pieneen huoneeseen on majoittunut tällä hetkellä seitsemän henkeä. Onneksi kaikki työntekijät (myös minä?) ovat mukavia ja letkeitä, joten mitään ongelmia ei ole tähän mennessä ilmennyt. Alla on muutama kuva hostellista.

Näkymä ulko-ovelta

Keittiö ("ihan tosi?")

Brittiläisen insinööritaidon huipentuma – erilliset hanat kylmälle ja "kuumalle" vedelle

Mikä parasta, hostellin seinillä on myös taidetta:

Ruokasalin seinä

Vessan seinä, kuinkas muutenkaan

Näin lopuksi haluan esitellä uuden parhaan ystäväni, Frosty Jackin. Jack tulee kolmen litran pullossa, ja voltteja hänessä on peräti hulppeat 7,5. Mikä parasta, Jackin voi kustantaa omaan jääkaappiinsa hyvinkin huokeasti 4,60 (tarjouksessa 3,99!) oravannahalla, eli reilulla viidellä eurolla. Tämä herrasmies saattaa hyvinkin ajaa minut rappiolle...

Big value indeed

Jatkot Walesissa

Nyt on varmistunut, että saan hyvin todennäköisesti koko kieliharjoittelun suoritettua tämän kesän aikana, sillä olen ottanut vastaan toisen vapaaehtoistyöpaikan Walesista. Bileet. En tiedä vielä tässä vaiheessa kovinkaan paljoa itse paikasta, mutta ilmeisesti se sijaitsee Luoteis-Walesin rannikolla, lähellä Yr Eifl –vuorta. Suunniteltu lähtö Belfastista on parin viikon päästä, 19. päivänä.

Yr Eifl

En vielä oikein tiedä, mitä kaikkea tulen loppujen lopuksi tekemään kyseisessä paikassa; ulkotöistä lienee kuitenkin kyse. Noh, vessanpönttöjen kuuraus tulee sentäs todennäköisesti vähenemään nykyisestä.

Ensimmäinen havaintoni Walesista on se, että sen paikannimet ovat mahdottomia ulkomaalaisille: Llanaelhaearn, Pwllheli, Llanllyfni, Llandwrog... Saa nähdä päädynkö oikeaan paikkaan Liverpoolin lentokentältä, kun yritän selittää ihmisille, minne haluan matkustaa.

Kaiken kaikkiaan on varsin huojentavaa tietää, että minulle on luvassa oleskelupaikka myös nykyisen keikan päätyttyä, eikä tarvitse enää juurikaan huolehtia kieliharjoittelun suunnittelemisesta. Kippis sille.

Valokuvia nähtävillä

No niin, sain vihdoinkin potkittua itseni lisäämään tähän mennessä ottamani kuvat Flickriin, jotta muutkin voivat ihmettellä niitä. Ihmetelkää siis täällä. Lisäilen uusia kuvia sitä mukaa kun löydän jotain kuvaamisen arvoista.

Giant's Causeway

Olen nyt majaillut vajaan viikon pohjoisrannikon kohtalaisen koleassa ilmanalassa, ja olen tullut siihen lopputulokseen, että oli erittäin hyvä ratkaisu ottaa matkaan kunnon villapaita ja villasukat. Päivät ovat kuluneet pääasiassa töiden parissa, vaikkakin onneksi aikaa on jäänyt myös huilaamiselle.

Olohuone

Lasitettu ja lämmitetty terassi

Työpäiväni täällä ovat seuranneet pääasiassa seuraavaa kaavaa: herätys 06.50, aamupalan valmistus 07-08, aamupalan tarjoilu 08-10 ja hostellin siivous sekä petien petaaminen, joka pitää minut työn touhussa noin yhteen asti. Yhden jälkeen minulla ei yleensä ole kovinkaan paljoa töitä, kunhan vain kirjaan ihmisiä sisään ja pidän huolen siitä, että paikat pysyvät suht koht siisteinä. Työpäivät eivät siis ole mitenkään kohtuuttoman pitkiä, eivätkä onneksi myöskään mahdottoman rankkoja.

Valtaistuimeni näkyy vasemmalla

Olen ehtinyt kiireiltäni pyörähtää pikaisesti myös itse Giant's Causewayn kallioseinämillä. Valitettavasti useimmat ottamistani kuvista eivät ole kovin hyviä, sillä kävin kuvaamassa niitä vasta yöllä pimeän aikaan. Onneksi mukaan mahtui kuitenkin myös pari kohtalaista kuvaa:

Satuin paikalle juuri sopivasti näkemään auringon viime säteet

Kuten sanottua, olen nyt majaillut lähes viikon pohjoisessa, ja minun onkin kohta jo aika palata takaisin Belfastin hälinään; suuntaan kohti Belfastia kahden päivän päästä torstaina. Toisaalta minusta on ihan mukava päästä takaisin ihmisten ilmoille, jossa lähin kauppa ei ole kolmen kilometrin päässä. Toisaalta olen kuitenkin pitänyt täkäläisestä kiireettömämmästä elämänmenosta, ja paluu Belfastiin stressaa hiukan. Noh, vaihtelu virkistää.

P.S. En ole vieläkään jaksanut siirtää kuvia galleriaan. Ehkä vielä joskus.

Kolme ensimmäistä työpäivää Belfastissa, nyt suunta pohjoiseen

Huh huh, melkoista rallia on ollut töissä tähän asti. Kuten odottaa sopi, työpäivät ovat olleet hirmuisen pitkiä ja kohtalaisen rankkoja; olen painanut keskimäärin lähes 12 tuntista päivää. Näin ollen en ole kerennyt tehdä juuri mitään muuta kuin töitä viime päivinä.

Toimenkuvaani on tähän asti kuulunut aamupalan tekoa ja tarjoilemista, paljon siivousta ja petivaatteiden vaihtoa sekä aimo annos vastaanotossa oloa. Ensi alkuun vastaanotossa olo vaikutti kaikkein haasteellisimmalta ja eniten stressaavalta, sillä siihen liittyy melko paljon erilaisia asioita, jotka täytyy muistaa. Lisäksi tehtävä on luonnollisesti vastuullisempi kuin vaikkapa vessanpönttöjen kuuraaminen (sitäkin on tullut tehtyä), joten kovin isoja virheitä ei parane tehdä. Toisaalta kuitenkin vastaanotossa istuessa ei tarvi liiemmin liikutella muuta kuin leukojaan, kun taas vastaavasti muissa hommissa täytyy olla koko ajan jalkeilla ja ravaamassa portaissa.

Tähän mennessä olen uskoakseni selviytynyt kaikesta ihan kohtalaisesti, vaikkakin hitaammin kuin kokeneemmat työntekijät. En myöskään ole tehnyt mitään katastrofaalisia virheitä, joten ehkä tämä ura tästä vielä urkenee...

Finn McCool's hostelli

Kolmen rankan päivän jälkeen sain myös yllättäviä positiivisia uutisia, sillä minut passitettiin jo keskiviikkona saman omistajan pohjoisrannikolla sijaitsevaan toiseen hostelliin. Hostellin nimi on Finn McCool's ja se sijaitsee aivan Pohjois-Irlannin pohjoisrannikolla, pienessä Bushwellsin kyläpahasessa. Merkittävän tästä paikasta tekee se, että hostellista on vain parin minuutin kävelymatka Giant's Causewayhin, joka on kohtalaisen päheä paikka (kuvia tulossa piakoin). Pakko mainita myös, että hostellin takapihan kuistilta aukeavat maisemat eivät ole ollenkaan hullummat:

Siellä se meri pauhaa

Causeway sijaitsee maaseudulla, joten meno ja meininki täällä on huomattavasti hiljaisempaa ja rauhallisempaa kuin Belfastissa; minua tämä muutos ei liiemmin vaivaa, sillä koin kyllä olevani jo levon tarpeessa. Finn McCool's on yhtälailla pienempi, rauhallisempi ja kiireettömämpi kuin Belfastin sisarensa. Oikeistaan voi sanoa, että Belfastin jälkeen työskentely täällä tuntuu suorastaan lomalta. Suunnitelmien mukaan minun olisi tarkoitus viettää täällä viikko, jonka jälkeen palaan takaisin Belfastin hulinoihin. Luulisin, että viikko täällä menee aika pitkälti maisemia ihmetellessä ja yleisesti ottaen rentoutuessa.

Kirjoitan Causewayn hostellista seka itse Giant's Causewaysta omat päivityksensä myöhemmin, ja pyrin liittämään niihin myös muutamia kuvia. Näkemisiin siihen asti.

Ensivaikutelmat Belfastista

Työni hostellissa alkavat vasta huomenna, maanantaina, joten tänään minulla oli koko päivä vapaata. Käytin suuren osan päivästä kävellen ympäri Belfastia ja ihmetellen nähtävyyksiä. Päivän aikana tein useita merkittäviä havaintoja kaupungista:

Ensinnäkin, täällä on erittäin hienoa arkkitehtuuria; keskustan liepeillä palloillessani päädyin lopulta valokuvaamaan lähestulkoon joka toista vastaan tulevaa rakennusta. Joku valokuvaukseen enemmän perehtynyt voisi tulla tänne ja viettää todennäköisesti kiireisen vuoden vain kuvaten paikallisia rakennuksia ja maisemia.

Ulster Hall – paikallinen Hartwall areena, joskin pienempi

Toisenakin, on osoittautunut yllättävän vaikeaksi löytää täältä "kunnollista" ruokakauppaa - oletin, että keskustan alueella olisi useitakin isoja ruokakauppoja, mutta aika huonolta näyttää sen suhteen. ja Ensikokemuksieni perusteella minusta vaikuttaa siltä, että täältä on hyvin vaikea saada muuta kuin roskaruokaa ja valmisruokia. Oi marinoidut broilerisuikaleet, kuinka kaipaankaan teidän hunajaista loistoa ja suloista nektaria!

Tässä päivityksessä ei valitettavasti ole kuin pari kuvamaistiaista kaupungilta, koska en ole vielä kerennyt järjestelemään niitä. Toisaalta kuvia tuli räpsittyä lähes 100, joten minun täytynee ladata ne johonkin omaan galleriaansa. Sitä odotellessa, ällistelkää yhtä paikallisista kuuluisuuksista:

Albert Memorial Clock – "Belfastin kalteva torni"

Yritän kirjoittaa lisää tekstejä mahdollisimman pian, mutta tällä hetkellä on melko kovasti kiireitä. Mutta hyväähän tunnetusti kannattaa odottaa.

Matkaan mars!

Tänään oli sitten se iki-ihana matkustuspäivä: se koostui pääasiassa odottamisesta ja erilaisissa kulkuvälineissä istumisesta.

Aamulla herätys oli 07.20, ja kello 08.30 auto starttasi kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Perillä olin suunniteltuun aikaan, noin 11.30. Kenttä oli varsin autio, joten lähes koko lentokenttäruljanssi sujui nopeasti ja kivuttomasti. Lentokone oli luonnollisesti myöhässä jonkin verran, mutta ainahan ne ovat.

Kuvan portti ei liity tapaukseen

Törmäsin lentokentällä sattumalta vanhaan tuttuuni villiltä Jyväskylävuodeltani – aloitimme opinnot samaan aikaan silloin ennen muinoin. Kuinka ollakaan, tämä tuttava oli tulossa jopa samalle lennolle Dubliniin. Pieni on maailma, näemmä. Joka tapauksessa, tämä tuttava reissaa kuulemma Irlannin ja Suomen väliä useasti, joten hän osasi myös opastaa minut Dublinin lentokentän lähtevien bussien parkkialueelle. Tattis, eipähän tarvinut suotta harhailla kentällä!

Ensivaikutelmani Irlannista bussin ikkunan läpi katsottuna voidaan summata yhdellä sanalla: vihreä. Täällä on kaikkialla aivan uskomattoman vihreää. Lisäksi täällä näyttää olevan myös varsin merkittäviä korkeuseroja: kukkuloita ja laaksoja vilisee ohi tien molemmin puolin. Valitettavasti en saanut maisemista kunnollisia kuvia ikkunan läpi.

Bussi oli perillä Belfastissa viimein noin kuudelta. Nappasin bussiasemalta kyytiin paikallisen kartan ja hyppäsin taksiin päivän viimeistä etappia varten. Taksikuski pyöri muutaman korttelin alueella jonkin aikaa, ja sanoi, ettei tiedä missä neuvomani osoite on. Melko pian kuitenkin löysimme tiemme perille. Luin ennen lähtöä internetin ihmeellisestä maailmasta sellaisenkin jutun, että mikäli kyytiin eksyy joku typerä turisti, niin paikalliset taksikuskit saattavat huvikseen kierrellä missä sattujaan sen sijaan, että ajaisivat suoraan perille. Voi olla, että minun tapauksessani kyse oli juurikin tällaisesta toiminnasta. Loppupeleissä en kuitenkaan kauheasti jaksanut välittää, sillä

matka maksoi näinkin osapuilleen kuusi puntaa. Mikäli kuski olisi ajanut suoraan perille, olisin säästänyt ehkä puolitoista puntaa.

En nyt tällä erää satuile lisää, sillä suoraan sanottuna päivä on ollut pitkä, ja minua väsyttääpi. Piakoin luvassa on ainakin kuvausta Lagan Backpackers -hostellista, jossa majailen, sekä tietysti itse Belfastista (tai Béal Feirstesta, kuten se paikallisella kielellä tunnetaan). Stay tuned folks!