Viimeinen (kokonainen) viikko Walesissa

Nyt on takana viimeinen kokonainen viikko Walesissa, ja näin ollen myös koko matkan viimeinen täysi viikko. Ensi viikon maanantai ja tiistai ovat normaaleja työpäiviä, mutta keskiviikkona otan kurssin kohti Dublinia, josta lentoni lähtee torstai-iltana. Vietän yön Dublinissa, ja todennäköisesti kerkeän jopa tutkailemaan kaupunkia muutaman tunnin ajan. Kaiken kaikkiaan reissuni kaksi viimeistä päivää (keskiviikko ja torstai) tulevat kuitenkin menemään pitkälti matkustaessa. Suomeen saapumiseni venähtää ainakin nykyisen aikataulun mukaan aavistuksen verran perjantain puolelle, sillä koneen on määrä laskeutua Helsinkiin kello 00.10 paikallista aikaa.

Kuten viimeisemmistä päivityksistäni huomaa, olen hidastanut kirjoitustahtini yhteen tekstiin viikossa. Tämä ei johdu niinkään siitä, etten enää jaksaisi kirjoittaa, eikä liioin siitä, että olisin ollut liian kiireinen kirjoittamaan; minulla ei vain ole ollut mitään kirjoitettavaa. Viikot Pohjois-Walesissa menevät käytännössä töitä tehdessä ja aikaa tappaessa, täällä kun ei oikein ole mitään tekemistä. Viikonloppuisin on sentäs vapaata, ja näin ollen mahdollisuus tutkia lähiseutua oman mielenkiinnon mukaan.

Tämän viikon työt jatkuivat samaa rataa, kuin edellistenkin viikkojen työt – heinää leikatessa. Ei minulla kyllä oikeistaan ole hirveästi varaa valittaa, sillä nyt kolme viikkoa täällä oleskeltuani olen tullut siihen lopputulokseen, että ruohonleikkuuhommat ovat tämän työleirin mittapuulla oikeistaan ihan hyviä hommia. Eivät kuitenkaan niin hyviä, että jäisin niitä erityisemmin kaipaamaan täältä lähdettyäni...

Lauantaina suuntasin nokan toistamiseen kohti Pwllhelia, jossa pidettiin tänä viikonloppuna Wakestock-festivaalit. Itse festivaaleilla en käynyt, mutta kävin sen sijaan iltapäivällä katsomassa wakeboarding-kilpailua, jossa oli käsittääkseni ihan lajin parhaimmistoa paikalla kisailemassa. Olihan se ihan lennokasta katsottavaa.

Sunnuntain ohjelmanumero oli patikointi Nant Gwrtheyrn kylään vuorten yli. Matkaa edestakaisinreissulle tuli arviolta noin 8-10 kilometria, joka on vuoristoisessa ympäristössä loppupeleissä ihan hapottava määrä. Nant Gwrtheyrn oli aikaisemmin kaivosteollisuuden ympärille rakentunut kylä, joka on nykyään muutettu turistikohteeksi. Kylä itsessään ei mielestäni ollut mitenkään järin ihmeellinen, mutta matkan varrelle jäi kyllä hienoja näköaloja. Tulipahan lisäksi kuntoiltua.

Kylä pehmoleluversiona

Seuraavaksi sitten katse kohti ensi viikkoa, ja ennen kaikkea paluumatkaa.