Viikkokatsaus Walesista

Nyt on luvassa pikakatsaus menneen viikon tapahtumiin, niin "merkittäviin" kuin myös vähemmän merkittäviin. Viikko alkoi reippaasti, kun päätimme kolmen hengen voimin suunnata kurssin kohti Yr Eifl –vuorta. Tämän kyseisen vuoren rinteillä on myös aataminaikaisen linnavuoren rauniot. Ilmeisesti tämä rakennelma, nimeltään Tre'r Ceiri, on eräs Walesin vanhimmista ja parhaiten säilyneistä muinaisista linnoituksista. Kuulemma vuoren huipulta näkee selkeänä päivänä aina Irlantiin asti; valitettavasti tällä kertaa ilma oli liian pilvinen. Maanantaina paikalle saapui myös espanjalainen pariskunta, joka kasvatti työntekijöiden määrän viiteen.

Keskiviikko toi mukanaan hieman vaihtelua vakiintuneeseen työrutiiniin, kun minut laitettiin ruohon leikkaamisen sijaan maalaamaan talon ulkoseiniä. Erijännää. Torstaina reippailin lisää, kun laskeuduin alas vuorenrinteeltä rannikolle, jossa patikoin rantakallioita myötäilevän reitin. Mikäpäs siinä oli auringonpaisteessa käppäillessä. Torstai antoi ennusmerkkejä myös siitä, mihin suuntaan ilmat tuntuvat kehittyvän: kesä vaikuttaa saavuttaneen vihdoin myös Walesin. Torstaiyönä tänne saapui vielä yksi, käsittääkseni tällä erää viimeinen, vapaaehtoistyöntekijä. Tosin heti seuraavana aamuna Tituanin visitti oli tullut täyteen, joten tällä erää meitä vapaaehtoistyöntekijöitä on täällä edelleen viisi.

Viikonloppuna kävinkin sitten hiukan pidemmällä tutkailemassa ja ihmettelemässä maailman menoa. Lauantaina suuntasin kohti lähintä varsinaista kaupunkia, Bangoria. Se toi oikeastaan minulle mieleen Joensuun, sillä molemmat ovat pienehköjä yliopistokaupunkeja, joiden keskusta on oikeastaan yhden kadun varrella. Ihan mahdottoman paljoa siellä ei ollut nähtävää, mutta kävinpähän kuitenkin kiertämässä satamassa, yliopistolla ja kaupungin keskustassa. Löysinpä itselleni vielä sieltäkin vaatteita kotiinvietäväksi, ihan niin kuin matkalaukku ei olisi jo nyt tupaten täynnä. Minkäs teet, kun halvalla saa. Näinköhän vielä saisin jostain ostettua uudet kengät, vanhoista kun alkaa olla pohjat kävelty puhki...

Bangorin yliopiston päärakennus, käsittääkseni

Pingviinikahvila. Mitä muuta tähän voi enää lisätä?

Sunnuntaina en viitsinyt lähteä harhailemaan kovin pitkälle, joten kävin katsomassa Pwllhelia, joka on toinen kahdesta lähikylästä. Sää oli oikein aurinkoinen ja lämmin, ja näin ollen kylä toikin jollain tavalla mieleen Kreikan. Valitettavasti Pwllhelissa ei ollut kovin paljoa nähtävää, mutta tulipahan kuitenkin käytyä.

Pwllhelin keskusaukio