Matkaan mars!

Tänään oli sitten se iki-ihana matkustuspäivä: se koostui pääasiassa odottamisesta ja erilaisissa kulkuvälineissä istumisesta.

Aamulla herätys oli 07.20, ja kello 08.30 auto starttasi kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Perillä olin suunniteltuun aikaan, noin 11.30. Kenttä oli varsin autio, joten lähes koko lentokenttäruljanssi sujui nopeasti ja kivuttomasti. Lentokone oli luonnollisesti myöhässä jonkin verran, mutta ainahan ne ovat.

Kuvan portti ei liity tapaukseen

Törmäsin lentokentällä sattumalta vanhaan tuttuuni villiltä Jyväskylävuodeltani – aloitimme opinnot samaan aikaan silloin ennen muinoin. Kuinka ollakaan, tämä tuttava oli tulossa jopa samalle lennolle Dubliniin. Pieni on maailma, näemmä. Joka tapauksessa, tämä tuttava reissaa kuulemma Irlannin ja Suomen väliä useasti, joten hän osasi myös opastaa minut Dublinin lentokentän lähtevien bussien parkkialueelle. Tattis, eipähän tarvinut suotta harhailla kentällä!

Ensivaikutelmani Irlannista bussin ikkunan läpi katsottuna voidaan summata yhdellä sanalla: vihreä. Täällä on kaikkialla aivan uskomattoman vihreää. Lisäksi täällä näyttää olevan myös varsin merkittäviä korkeuseroja: kukkuloita ja laaksoja vilisee ohi tien molemmin puolin. Valitettavasti en saanut maisemista kunnollisia kuvia ikkunan läpi.

Bussi oli perillä Belfastissa viimein noin kuudelta. Nappasin bussiasemalta kyytiin paikallisen kartan ja hyppäsin taksiin päivän viimeistä etappia varten. Taksikuski pyöri muutaman korttelin alueella jonkin aikaa, ja sanoi, ettei tiedä missä neuvomani osoite on. Melko pian kuitenkin löysimme tiemme perille. Luin ennen lähtöä internetin ihmeellisestä maailmasta sellaisenkin jutun, että mikäli kyytiin eksyy joku typerä turisti, niin paikalliset taksikuskit saattavat huvikseen kierrellä missä sattujaan sen sijaan, että ajaisivat suoraan perille. Voi olla, että minun tapauksessani kyse oli juurikin tällaisesta toiminnasta. Loppupeleissä en kuitenkaan kauheasti jaksanut välittää, sillä

matka maksoi näinkin osapuilleen kuusi puntaa. Mikäli kuski olisi ajanut suoraan perille, olisin säästänyt ehkä puolitoista puntaa.

En nyt tällä erää satuile lisää, sillä suoraan sanottuna päivä on ollut pitkä, ja minua väsyttääpi. Piakoin luvassa on ainakin kuvausta Lagan Backpackers -hostellista, jossa majailen, sekä tietysti itse Belfastista (tai Béal Feirstesta, kuten se paikallisella kielellä tunnetaan). Stay tuned folks!